"Jos ei ole muutakaan tekemistä" - hyvin yleinen vastaus, jonka sain kuulla, jos kyseli nuoruudessa muiden osallistumista tuleviin nuoren seurakunnan tapahtumiin. Ei sillä sinänsä tarkoitettu sitä, etteivätkö kokoontumiset olisi tärkeitä. Se oli vain tyypillinen vastaus. Kuitenkin se epäilemättä sisälsi tietynlaisen ajatuksen ajankäytön priorisoinnista. 

Maailman rikkaimpiin kuuluva Bill Gates on yhdessä haastattelussa vapaasti suomennettuna todennut, miten "Uskonto ei ole kovin tehokasta ajankäyttöä. Sunnuntaiaamuisin on paljon muuta tehtävää". 

Siihen, että seurakunnan tilaisuuksiin osallistuu monesti heikosti työikäisiä ja lapsiperheitä, sanotaan monesti syyksi heidän elämänsä kiireellisyyttään. Kiirettä varmasti pitää. 

Kiireen tuntu on tutkitusti lisääntynyt ihmisillä viime vuosien aikana. Tämä siitä huolimatta, että elämistä helpottavaa ja rutiinien hoitamista nopeuttavaa tekniikkaa on tarjolla enemmän kuin koskaan. Vapaa-aikaa pitäisi siis kaiken järjen mukaan jäädä entistä enemmän. Näin ei kokemuksellisesti kuitenkaan jostain syystä ole.

Kuitenkin on selvää, että tärkeimpiin asioihin löytää aina aikaa. Monilla on harrastuksia, joihin kyllä löytyy aikaa, jos harrastus on vain tarpeeksi mielenkiintoinen ja antoisa. Tiettyihin rutiineihin löytyy aina aikaa, vaikkeivät ne olisi kovin välttämättömiä, kuten esimerkiksi Facebookissa status-päivitysten selaaminen. Välttämättömiin rutiineihin löytyy toivon mukaan aina aikaa; sellaisiin kuten nukkuminen, syöminen, hampaiden harjaus, siivoaminen jne.

Loppujen lopuksi vain yhden asian pitäisi olla ylitse muiden. Sen, mikä näyttää ajan haaskaamiselta tai täytetekemiseltä, johon tullaan, jos ei muutakaan ole: Jumalan eteen tuleminen rukoilemaan, ylistämään ja kuulemaan Hänen Sanaansa. 

Isä meidän-rukouksessa rukoillaan ensin Jumalan nimen pyhittämistä. Se tarkoittaa sitä, että kunnoitamme ja ylistämme häntä. Vasta tämän ensimmäisen pyynnön jälkeen rukoillaan itselle eri asioita. Ensimmäisen käskyn selityksessä Katekismuksessa sanotaan miten "Jumalan tunteminen on elämämme tärkein ja perustavin asia."

Selkeitä priorisointeja siitä, mikä on tärkeintä. Se mikä näyttää hyödyttömältä, ei ollenkaan järkevältä ja tarpeelliselta, onkin kaikesta tarpeellisinta, hyödyllisintä ja järkevintä.

Se, että uhraa Jumalan eteen tulemiseen aikaansa, on perustavien tosiasioiden tunnustamista. Sitä, että Jumala on luonut minut ja vain siksi olen ylipäänsä olemassa. Vain Jumala pitää elämääni yllä. Jokaisen sekuntini elämässä saan häneltä lahjana. 

Paavali kirjoittaa: "Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne." Room. 12:1 (vuoden -38 käännös).

 

Mikä olisikaan tärkeämpää kuin antaa ajastaan sille, joka on antanut lahjoittanut minulle aikani. Tuoda itsensä hänen eteensä, joka on lahjoittanut minulle ruumiini kaikkineen.

 

Jumalanpalvelukseen kuluu keskimäärin puolitoista tuntia. Jos viikon tunneista uhraa  yhden satakahdestoistaosan, se ei ole varmasti ole ajan tuhlausta.  

Iloitse, maa!

Kohottakaa riemuhuuto Herralle!

Palvelkaa häntä iloiten

tulkaa hänen eteensä riemuiten.

Tietäkää, että Herra on Jumala.

Hän on meidät luonut,

ja hänen me olemme,

hänen kansansa, hänen laitumensa lampaat.

Tulkaa hänen porteilleen kiittäen,

hänen esipihoilleen ylistystä laulaen.

Kiittäkää häntä, ylistäkää hänen nimeään.

Hyvä on Herra! Iäti kestää hänen armonsa, hänen uskollisuutensa polvesta polveen.

Psalmi 100