Tänä kesänä päätin paikata yhden aukon sivistyksestäni; perehdyin Lars Levi Laestadiuksen elämänkertaan ja lestadiolaisuuden syntyyn Ruotsin Lapin Kaaresuvannossa. Tätä varten luin Laestadiuksesta kertovan Bengt Pohjasen romaanin Huutavan ääni. Kirja oli hieman vaikeaselkoinen kirjoitustyylinsä vuoksi. Aina ei myöskään ollut kovin selvää mikä on faktaa ja mikä fiktiota.Joka tapauksessa tapahtumien päälinjat hahmottuivat kirjasta.

 

Mielenkiintoista kirjassa oli se, miten siinä kuvattiin Lars Levin tuskallista puurtamista seurakuntansa eteen niin evankeliumin eteenpäin menemiseksi kuin raittiuden puolesta. Lars Levi yritti ja yritti, mutta tulosta ei näyttänyt syntyvän. Lain saarna muuttui entistäkin ankarammaksi, mutta heräämistä ihmisten sydämisessä ei näkynyt eikä kuulunut.

 

Lopulta oltuaan Kaaresuvannossa virassa noin 18 vuotta Lars Levi tapasi Åselessä ns. Lapin Marian. Maria osasi avata Lars Leville evankeliumin siten, että Lars Levi palasi Kaaresuvantoon muuttuneena miehenä. Julistus oli saanut aivan uutta syvyyttä.

 

Kohta alkoivat herätykset lumivyöryn lailla kun yksi toisensa jälkeen tuli herätykseen. Pohjasen kuvaukset jumalanpalveluksista näiltä ajoilta olivat hyvin mielenkiintoista luettavaa. Jos niiden suhteen kerronta on faktaa, niin jumalanpalvelukset eivät varmasti jättäneet ketään kylmäksi.

 

Herätysten myötä alkoi myös raitistuminen. Aiemmin Laestadius oli koittanut tehdä hartiavoimin töitä raitistumisen eteen mutta turhaan. Herätykset saivat aikaan sen, että lapinmaa pelastui hukkumasta viinaan.

 

Kuten herätysliikkeet ja niiden johtajat yleensä, Laestadiuskin sai osalleen ankaraa vastustusta. Julistusta ja herätyksen etenemistä koitettiin suitsia mutta turhaan. Laestadius omasta puolestaan kritisoi kirjan mukaan kovaan sävyyn moniakin asioita papistossa ja kirkossa. Kirjassa kerrotaan Laestadiuksen mm. sanoneen miten Ruotsin kirkon arkkipiispa pelkää enemmän Aftonbladettia kuin Raamatun sanaa.

 

Laestadiuksen tietynlainen oppositioasema virallista kirkollista kulttuuria vastaan nosti mieleeni yhdessä koulutuksessa kuulemani osuvan kysymyksen. Kysyjä esitti esitelmöijälle kysymyksen: mitä yhteistä on Jeesuksella, Paavalilla ja Lutherilla? He kaikki toimivat virallisen uskonnollisuuden "ulkopuolella". Kysymys liittyi silloiseen pohdintaan Nokian mission kirkollisuudesta. Kautta historian syntyneet herätykset eivät ole olleet kovinkaan salonkikelpoisia, mutta sitäkin merkittävämpiä Jumalan valtakunnan leviämisesssä. Niiden arvo on nähty yleensä vasta jälkeenpäin.

 

Englantilaisen kirjailija G.K. Chestertonin mukaan Jeesus lupasi seuraajilleen kolme asiaa: he olisivat täysin pelottomia, käsittämättömän onnellisia ja alituisesti ongelmissa.