maanantai, 17. tammikuu 2011

Kirkolla on aikaa

 Entisellä työtoverillani oli tapana sanoa: "kirkolla on aikaa", kun jokin asia seurakunnassa ei näyttänyt etenevän. Edelleen monessa asiassa näyttää olevan niin, että "kirkolla on aikaa". Tosin viime aikojen muutokset ja ennalta-arvaamattomuus seurakunnan jäsenten kuulumisessa seurakuntaan ovat aiheuttaneet sen, että enää ei voida tuudittautua tähän vanhaan sloganin luomaan turvallisuuden tunteeseen. Maailma on muuttunut arvaamattomaksi ja tämä arvaamattomuus on ulottunut nyt myös seurakunnan  tulevaisuuden suunnitteluun.

On kuitenkin asioita joissa kirkolla on ollut aikaa ja näin on monesti hyvä. Sellaisesta on yhtenä esimerkkinä on kirkkomme alttarialueen uudistaminen. Alttarin sijainnista lienee keskustellun jo useampia vuosia sitten, jolloin päädyttiin rakentamaan alttarikaiteen päälle varsinainen alttari. Tämä mahdollisti liturgian toimittamisen siten, että liturgi on koko ajan kasvot seurakuntaan päin. 

Vanhan alttarin ollessa edelleen olemassa jyhkeänä etuseinällä elettiin kuitenkin ns. kahden alttarin tilanteessa. Tämän johdosta pappien kokouksessa keväällä 2008 teimme aloitteen alttarialueen uudistamisesta siten, että betoninen vanha alttari irrotetaan seinästä ja ehtoollisliturgia voidaan toimittaa tämän alttarin takaa. Samalla alttarikaiteen päällä oleva uusi alttari voitaisiin poistaa ja näin lisätä tilaa ehtoollisella kävijöille. Samalla vihkiparien polvistuminen kaiteen ääreen helpottuisi.  Tärkeimpänä perusteluna oli kuitenkin eläminen kahden alttarin tilanteessa. Alttarin käyttöön haluttiin selkeyttä betonisen alttarin siirrolla. Samoin todettiin miten monissa vanhemmissakin kirkoissa alttari oli irrotettu seinästä.

Aloite eteni pappien kokouksesta vuoden 2009 budjetin investointisuunnitelmaan. Piispantarkastuksessa vuoden 2009 alussa alttarin siirto nousi myös esillä ja sitä esitettiin harkittavaksi. Tämän jälkeen alttarialueen uudistamista käsiteltiin kirkkoneuvostossa arkkitehdin piirustusten pohjalta ja kiinteistöjohtokunta antoi asiasta puoltavan lausuntonsa. Syksyn alussa 2009 papit ja kiinteistöpäällikkö kokoontuivat kirkkoon vielä mittailemaan alttarialuetta ja mahdollisuutta toimia siellä betonisen alttarin siirron jälkeen. Asia eteni lokakuussa 2009 kirkkovaltuuston päätettäväksi, joka päätti esittää alttarialueen uudistamista esityksen mukaisesti Kirkkohallitukselle.

Alttarialueen uudistaminen suojellussa kirkossa vaati asiaan myös Museoviraston lausunnon. Museoviraston ensimmäinen lausunto ei ollut uudistamista puoltava, mutta asialle sinänsä näytettiin vihreää valoa jos luonnoksia voidaan muokata yhteisessä palaverissa. Yhteinen palaveri Kirkkohallituksen arkkitehtien ja Museoviraston edustajien kanssa järjestettiin ja päädyimme hyvään yhteisymmärrykseen siitä, miten alttarin siirto tulisi toteuttaa. Arkkitehdin päivittämät piirustukset lähtivät uudelle lausunnolle Museovirastoon ja lausunto oli tällä kertaa puoltava. Kirkkohallitus teki asiasta myönteisen päätöksen ja asia eteni opetusministeriöön vahvistettavaksi.

Loppuvuonna 2010 lupa alttarialueen uudistamiseksi saapui opetusministeriöstä. Nyt päätös alttarialueen uudistamisesta on laitettu käytäntöön. Viime viikolla toteutettiin alttarikaiteen siirtäminen 20 cm kirkkosaliin päin, jotta saatiin alttarialueelle enemmän tilaa. Tällä viikolla on vuorossa itse betonisen alttarin irrottaminen jalustaltaan ja siirtäminen irti seinästä. Seuraavalla viikolla puolestaan uusitaan alttarikaiteen polvistumispenkkien pehmusteet ja verhoilu. Samalla alttarialueelle on rakennettu uusi luiska lukupulpetin viereen helpottamaan kulkemista alttarille myös toiselta puolelta kirkkosalia.

Alttarialueen uudistusoperaatiossa on osoittautunut, että alunperin kaide ja alttari oli tehty siten, että niitä ei paikaltaan siirretä. Betoni on ollut erityisen kovaa ja hankalaa sahata. Ilmeisesti rakentajat tarkoittivat rakenteiden olevan "ikuisia". 

Uudistetun alttarialueen käyttöönotto tapahtuu su 30.1. klo 10 messussa, jossa samalla siunataan uudet luottamushenkilöt tehtäviinsä. Tervetuloa tutustumaan uudistettuun alttarialueeseen.

 

 

sunnuntai, 4. huhtikuu 2010

Juhlallinen ja yksinkertainen, harras ja kodikas, kiireetön mutta ei liian pitkä...

 Mikä on juhlallinen ja yksinkertainen, harras ja kodikas, kiireetön mutta ei liian pitkä, opillinen ja kokemuksellinen, ennakkoluulottomasti ja rikkaasti toteutettu, liturginen ja karismaattinen? 

Se on uudessa Jumalanpalveluksen oppaassa esitetty malli toteuttaa jumalanpalvelus niin, että siitä saadaan seurakunnan elämän näkyvä keskus (s. 64).  Piispankokouksessa oli kuulemma tätä kohtaa kommentoitu sanoen, että "kiireetön, mutta ei liian pitkä"  tarkoittaa myös armeijan marsseja. Toivottavasti jumalanpalveluksen kehittyminen sellaiseksi, mitä oppaassa esitetään on "kiireetön, mutta ei liian pitkä" prosessi.

Uudessa jumalanpalveluksen oppaassa on kokonainen sivu (s.64) omistettu ideoille, miten jumalanpalveluksesta voi tulla entistä näkyvämmin seurakunnan elämän keskus. Hyviä ja konkreettisia ehdotuksia, joiden toimeenpano tosin vaatii hieman aikaa. 

Ruotsin kirkossa Strängnäsin hiippakunnassa piispa Hans-Erik Nordin on ottanut sydämenasiakseen jumalanpalveluselämän kehittämisen. Hän oli viime vuoden lopulla esitelmöinyt hiippakuntavaltuustolleen, miten joillakin puolilla hiippakuntaa "jumalanpalveluselämä on romahtamassa".  "Jumalanpalvelusta viettävän seurakunnan keski-ikä on korkea ja mukana on vain vähän lapsia, nuoria, työntekijöitä ja luottamushenkilöitä"

Piispa Hans-Erik Nordinin mukaan "sunnuntain jumalanpalvelus on seurakunnan sydän"." Jos seurakuntaruumiin pulssi ei toimi niinkuin pitäisi, ei veri kierrä kunnolla"

Piispa Nordin uskoo, että jumalanpalveluksessa on tärkeää panostaa nimenomaan esirukoukseen: "Elävä esirukous kasvaa mullasta, konkretiasta. Kun kuulen jonkun rukoilevan, että pysyisi raittiina tai kun rukoilemme jonkun isoäidin puolesta joka on menossa leikkaukseen, silloin jumalanpalveluksessa on elämän tuntu". 

Myös uudessa Jumalanpalveluksen oppaassa korostetaan tätä esirukouksen elämänmakuisuutta. Oppaassa mainitaan, miten esirukous "tulisi aina valmistella yhdessä seurakuntalaisten kanssa".  Samoin oppaassa korostetaan, miten seurakuntalaisten esirukousaiheet ovat keskeinen osa yhteistä rukousta. Oppaassa esitetään jopa mahdollisuus sille, että esirukousaiheita voi ilmoittaa myös itse messussa esirukouksen kuluessa, kunhan ei "synny kiusallista tunnelmaa ja intimiteettisuoja säilyy"

Opas nostaa esille monenlaisia kehityskohteita jumalanpalveluselämässä. Itse uskon siihen, että alussa mainitut adjektiiviparit ovat mahdollisia jumalanpalveluselämässä.  Messu voi olla samaan aikaan  juhlallinen ja yksinkertainen, harras ja kodikas, opillinen ja kokemuksellinen, ennakkoluulottomasti ja rikkaasti toteutettu sekä liturginen ja karismaattinen. Ja kaikki tämä kiireettömästi, mutta ei liian pitkästi toteutettuna.

tiistai, 23. helmikuu 2010

Tilastojen kertomaa

Tähän aikaan seurakunnassa sorvataan toimintakertomuksia eri työaloilta. Niitä tehdessä on laskettu myös tilastotietoja, jotka kertovat omaa kieltään kehityssuunnista. Kirkollisten toimitusten suhteen tilanne näyttää tältä:

Kasteet:

Viime vuonna Järvenpäässä syntyi 463 lasta ja kastettiin 364 lasta. Kasteprosentti oli vain 78,6%. Syntyneiden ja kastettujen suhteen ei tosin ajallisesti mennä aivan samaa tahtia koska kasteet tulevat noin kaksi kuukautta syntymästä. Silti prosenttilukema kertoo huolestuttavasta muutoksesta. Noin joka viides lapsi jää kastamatta.

Osaltaan se varmasti johtuu siitä, että kirkosta eroaminen on huipussaan nuorissa aikuisissa. Näin ollen monien vauvojen kohdalla kastaminen ei tule edes kyseeseen, jos vanhemmista kumpikaan ei kuulu kirkkoon. Tutkittavaksi jää, kuinka paljon syntyneistä seurakunnan jäsenten lapsista jää kastamatta. Jos näitä lapsia on paljon, se myös periaattessa tietää itselleni runsaasti tekemistä. Kirkkojärjestyksessä nimittäin sanotaan seuraavasti:

KJ II:2 luku, 15 §
Kirkon jäsenten tulee saattaa lapsensa kastettavaksi ilman tarpeetonta
viivytystä. Jos lapsen kastaminen viivästyy, kirkkoherran asiana on muistuttaa
siitä lapsen vanhempia tai huoltajia.

Kastettujen prosenttiluku on alhainen siinäkin mielessä, että olemme kuitenkin pitämässä kasteinfoa jokaisessa perhevalmennuksessa. Tiedonpuutteesta ei siis pitäisi olla kyse. Kyseessä voi olla suurempi kulttuurinen muutos ja sen seuraukset jää nähtäviksi. Todennäköisesti ajan myötä alhainen kasteprosentti vaikuttaa myös rippikouluun osallistuvien prosenttilukuun.

Vihkimiset:

Viime vuonna avioliiton solmi 204 paria, joista kirkollisesti vihittiin 133 paria ja siviilivihkimisen sai 71 paria. Avioliiton kirkollisia siunaamisia oli 9 kappaletta. Vihkimisten suhteen kirkollisten vihkimisten prosentuaalinen osuus oli 65,2% joka noudattelee valtakunnallista keskiarvoa.

Tämän prosenttiluvun korjaamiseksi olisi ehkä paikallaan tarjota Vantaalla ja Espoossa kokeiltua vihkimistapahtumaa, johon voi tulla melkein kuin drive-in katsastukseen. Tosin avioliiton esteiden tutkimiset täytyy olla hoidettuna etukäteen.

 

Hautaan siunaamiset:

Järvenpäässä kuoli viime vuonna 231 henkilöä ja kirkollisesti siunattiin  järvenpääläisistä 222 henkeä. Seurakunnan jäsenistä kuolleista oli 188 henkilöä. Kuolleista oli seurakunnan jäseniä siis 81,3%. Kirkollisesti siunattujen prosenttiluku oli puolestaan 96,1%.

Tässäkin suhteessa prosenttiluku kirkollisten siunaamisten osuudesta noudattelee valtakunnallista keskiarvoa. Yllättävä lukema on on seurakunnan jäsenten aika alhainen osuus kuolleista, vain tuo 81,3%.

 

Jumalanpalveluksiin osallistuneiden määrä:

Viime vuonna jumalanpalveluksiin osallistui 17040 henkeä, joka oli keskimäärin 203 henkeä per jumalanpalvelus. Yllättävä tulos siinä mielessä että keskiarvo nousi 34 henkeä per tilaisuus! Viime vuonna ei kuitenkaan ollut edellisvuosiin verrattuna mitään suurempia tapahtumia, paitsi tammikuinen piispantarkastusmessu ja TV-messu maaliskuun alussa. Nekään eivät kuitenkaan vetäneet kirkon täydeltä väkeä.

Nähtäväksi jää onko kyse pidempiaikaisesta muutoksesta. Ilahduttava tulos joka tapauksessa ja tällekin vuodelle olemme asettaneet tavoitteeksi, että jumalanpalvelusten kävijämäärä kasvaa. Siihen voimme jokainen osaltamme vaikuttaa.

 

perjantai, 1. tammikuu 2010

Kolme haastetta vuodelle 2010

Perinteitä kunnioittaen juotiin kirkkoherran uudenvuodenkahvit jumalanpalveluksen jälkeen seurakuntasalissa. Paikalle oli saapunut ilahduttavan paljon väkeä. Jo jumalanpalveluksessa oli  noin 140 henkeä ja kahveille saapui parikymmentä lisää. Siirtoseiniä jouduttiin avaamaan, jotta saatiin lisää tilaa. Mukava vuodenaloitus väenpaljouden merkeissä.

Perinteiseen tapaan jumalanpalveluksessa ristikulkue hoitui oman perheen voimin lasten kantaessa ristiä ja kynttilöitä. Kynttilöiden kantamisen seuraamisessa oli oma jännityksensä siinä, pysyvätkö ne pienillä kantajilla pystyssä vai ei. Hyvin kantajat kuitenkin suoriutuivat kulkueista ja kolehdinkeruusta.

Jumalanpalveluksen lopussa olin jo ylistysvirren loppuessa niin ajatuksissani loppukulkueen kokoamisessa että unohdin täysin Herran siunauksen. Ihmettelin vain miksei loppusoitto ala ja miksei kulkueen ristinkantaja meinaa lähteä liikkeelle vinkkaamisestani huolimatta. 10 v. ristinkantaja oli lukenut messun ohjelman niin hyvin, että odotteli Herran siunausta. Lopulta kulkue kuitenkin lähti liikkeelle ja etupenkkien kohdalta sain kuiskauksen unohtuneesta Herran siunauksesta. Jäin seisoskelemaan eteen, odotin kulkueen poistumisen ja sitten luin Herran siunauksen. Onneksi kirkostakin löytyy kuiskaajat ja vielä omasta perheestä:-)

Uudenvuodenkahveilla vahvennettu perheorkesterimme esiintyi Gospel Junior-laulujen merkeissä. Laulujen väleissä  "seurapuhujina" olivat Erpo ja Jarkko. Heidän puheissaan tuli vuodelle 2010 kaksi haastetta toteutettavaksi. Ensimmäinen haaste oli TV-haaste, eli todellisen välittämisen-haaste.  Toinen haaste oli Raamatun lukeminen läpi vuodessa. Itse pääsin vielä esittämään kolmannen haasteen, joka oli kolmiosainen: rukoilla seurakunnan puolesta sekä ideoida että tehdä työtä seurakunnan parhaaksi. Innoittajani näihin haasteisiin oli juuri lukemani "Kansankirkon myytinmurtajat"-kirja, jossa esitetään vakavia tulevaisuuden kehityskulkuja ellei kirkon ja seurakuntien toimintastrategia uudistu tämän vuosikymmenen alkuvuosina.

Todellista Välittämistä, Raamattua ja Rukousta. Näillä haasteilla on vuosi 2010 hyvä aloittaa!

 

 

 

 

 

maanantai, 7. syyskuu 2009

Kirkkoharakka

Juhlalliseen syyskauden avajaismessuun tullessani kirkossa odotti erikoinen tapaus. Avoimista ovista kirkkoon oli lennähtänyt harakka, jota vahtimestari koitti pitkällä kepillä häätää pois. Harakka kuitenkin näytti viihtyvän katonrajan rakenteissa varsin hyvin, eikä suostunut lähtemään pois. 

 

Messun ajan harakka jostakin syystä piileskeli. Vasta Exitin saapuessa roudaamaan harakka lähti taas liikkeelle lentelemään katonrajassa ja yrittämään isoissa ikkunaruuduista ulos siinä kuitenkaan onnistumatta.

 

Exitin konsertin aikana harakka liihotteli ympäriinsä kirkossa ja keräsi runsaasti huomiota. Ilmeisesti Exitin musiikki sai harakan liikkeelle. Harakka myös innostui kommentoimaan kovaäänisesti Pekka Simojoen puhetta.

 

Pyhän Hengen vertauskuvana on Raamatussa kyyhkynen. Olisiko harakka sitten meidän oloissa vastaanlainen lintu?  Ainakin tämä harakka on ilmeisen kristitty vietettyään ensin messua ja sitten vielä Henkireikä-illan.

 

Saa nähdä kuinka harakan käy, jos se aikoo asettua pidemmäksikin aikaa kirkkoon asustelemaan. 

 

  • Blogi-arkisto

  • Henkilötiedot

  • Tagipilvi